Osallistuimme Månan kanssa MEJÄ-tutustumiskurssille Espoossa. Kurssi oli kaksipäiväinen, perjantaina teimme Maarika Walleniuksen opissa muutamia verijälkiä maastoon ja tänään lauantaina koirat pääsivät jäljelle.

Jäljen tekeminen oli helppoa. Tarvittaviin välineisiin kuului pesusieni, naru, pyykkipoikia, verta ja hirven sorkka. Lyhykäisyydessään vereen kastettua pesusientä vedettiin metsässä ja menty polku merkittiin pyykkipojin tai naruin. Jäljen lopussa odotti sorkka eli kaato. Koiran välineisiin kuuluivat valjaat ja 6 metriä pitkä liina.

Måna metsäretkellä aiemmin syksyllä.

Måna oli aluksi veren hajusta ihmeissään, mutta lähti seuraamaan jälkeä. Metsässä se kuunteli todella tarkasti ja oli lähes varma, että hirvi(ö) hyökkää jokaisen puun takaa. Månaa piti kannustaa paljon, jotta se seuraisi jälkeä. Kaatoonkin jouduimme yhteistuumin tutustumaan, sillä olihan se iso ja pelottava osa hirvi(ö)eläimen jalkaa.

Pienen tauon jälkeen pääsimme yrittämään uudestaan. Tällä kertaa tilanne oli aivan toinen. Måna pinkaisi jäljen perään ja teki todella tarkkaa työtä. Välillä se eksyi jäljeltä, mutta löysi itse takaisin ja jatkoi matkaa. Kaatokin oli toisella kertaa jo tuttu ja miellyttävä palkinto. Kolmannenkin kerran kokeilimme ja silloin jouduin jo hieman jarruttelemaan Månan menoa, sillä vauhtia oli jo liikaa taitoihin nähden ja mutkat menivät monesti pitkäksi. :D

Hieman kyllä MEJÄ-kärpänen meitä puraisi, joten alamme etsiä lähimetsistä paikkoja omien jälkien tekoon ja sitten hankimme tarvittavat välineet. Iloinen yllätys oli myös se, että kaikki rodut saavat osallistua MEJÄ-kokeisiin, vaikka rodulla ei PK-oikeuksia olisikaan. Lisätietoa MEJÄstä alla olevista linkeistä:

http://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/kokeet-ja-kilpailut/jaljestamiskokeet/metsastyskoirien-jaljestamiskoe-meja

http://www.meja.fi/