Viime julkaisussa kerroinkin, että Mio täytti helmikuussa vuoden. Mio onkin kovasti nyt alkanut miehistymään, eikä ole enää niin pentumaisen rimpula kuin aiemmin. Se on vilkas poika, joka rakastaa juosta metsässä vapaana, mutta se kuuntelee hyvin ja tulee joka kerta pyynnöstä luokse. Mion mahtava luonne on myös tullut esiin pentumaisen ilkikurisuuden takaa. Se on lempeä ilopilleri, todella tasapainoinen ja rohkea. Voin hyvillä mielin sanoa, että olen siihen todella tyytyväinen! Muiden koirien kanssa Mio tulee toimeen hyvin, mutta se tykkää leikkiä vain oman laumansa kanssa. 

Mion kanssa olemme aloitelleet taakanvetoa, todella pienillä painoilla, ja Mio on siinä aika taitava. Tähän asti olemme vain harjoitelleet ketjunvetoa ja totutelleet valjaisiin. Mio kuitenkin hoitaa tehtävänsä todella hienosti ja keskittyneesti ja on lyhyidenkin lenkkien jälkeen väsynyt.

Manta voi hyvin. Sillä on ollut hieman ongelmia sopivan ruokavalion löytämiseksi, mutta nyt olemme onneksemme haalineet kasaan tasapainoisen ruokavalion, joka ei aiheuta oireilua. Steriloiminen ei Mantalla auttanut sen oireisiin, vaikka oletimme oireiden olevan ainakin osittain hormoniperäisiä, koska ne alkoivat pentujen syntymän jälkeen. 

Mantasta on tullut verraton geokätköilijä ja otamme sen aina mukaan geokätköilyreissuille, kun se on vaan mahdollista. Etsiminen on Mantalle myös todella väsyttävää puuhaa ja Manta nauttii siitä todella.

Måna on aloittanut taas uimaharrastuksen, sillä huomasimme siitä olevan hyötyä sen kipeisiin lonkkiin. Heti kun saimme virallisissa terveystutkimuksissa kuulla, että oireilu ja ontuminen johtuvat varmasti suurelta osin huonoista lonkista (D/D), aloin suunnitella Månan kuntouttamista. Nyt Måna käy uimassa noin kerran kuukaudessa, se syö kahta eri nivelvalmistetta ja käymme fysioterapiassa kerran kuukaudessa. Kuntoutuksen vaikutuksia arvioimme myöhemmin kesällä ja röntgenkuvaamme Månan uudestaan. Månan täytettyä 2 vuotta on mahdollista kuvata virallisesti myös selkä ja saada siitä lausunto.