Kevät ja kesä on mennyt meillä surussa ja sumussa. Mio alkoi oireilla jalkojaan ja sai lisäksi infektion lohjenneesta poskihampaasta, jolloin päätimme että on aika laskea Mio kivuttomille juoksumaille. Mio jätti jälkeensä isomman tyhjiön, kuin osasin ikinä kuvitellakaan ja ikävä on suunnaton. 

Lepää rauhassa rakas ystävä. 

Samalla alkoi minulle vieras ajanjakso, sillä kotona ei ole omaa koiraa. Olen myös paljon joutunut peilaamaan kasvatustyötäni ja haluanko enää omistaa taikka kasvattaa staffeja. Luopuminen rakkaasta lemmikistä on aina vaikeaa, mutta lemmikin tuoma ilo on korvaamatonta. Niimpä olen alkanut sulatella ajatusta uudesta pennusta, joka tällä kertaa olisi ensimmäinen oma kasvatti. Suunnitelmat ovat kuitenkin vasta suunnitelmia ja hyvin hennolla pohjalla. Mutta toiveissa olisi oma pentue ja siitä jättää itselle yksi pentu kotiin kasvamaan.

Staffipentueita tuntuu tulevan nyt monelta kasvattajalta ja monenlaisista yhdistelmistä. Suomessa staffit kuuluvat PEVISAan, joten velvoite rekisteröinnille on tutkia silmät ja lonkat. Mielestäni ei kuitenkaan ole mitään syytä kasvattajalla jättää kyynäriä ja polvia tutkimatta. Kauhulla katselen koiranetistä uusia staffipentueita, joiden vanhemmista kummallakaan ei ole polvitulosta. Mion virallinen kuolinsyy on patellaluksaation aiheuttama nivelrikko polvissa ja en kenellekään toivoisi samaa kohtaloa. Mion polvet olivat kipeät ennen leikkausta, toipumisaikana ja leikkauksen jälkeen. Polvien tutkiminen maksaa kasvattajalle noin 25-50€, joten se tuskin on syynä tutkimattomuudelle, ennemmin viitsiminen. Ainakin minä opin läksyni Mion kanssa kovemman kautta ja meille ei enää koskaan tule pentua tutkimattomista vanhemmista, vaikka päätyisin hakemaan pennun ulkomailta. 

Kasvateille kuuluu pääasiassa hyvää. A-pentue täytti 6 vuotta 30.6. Onnea Nasu ja Remu! 

B-pennut nauttivat kotikoiran elämästä. Mauri oli omistajansa Jennin kanssa tekemässä Podcastia käytösongelmista ja ihmisen ja koiran välisestä yhteistyöstä. 
Seura-lehden julkaiseman jutun voit lukea täältä : https://seura.fi/ilmiot/lemmikit/toimittaja-jenni-kivessilta-on-oppinut-karsivallisyytta-staffordshirenbullterrieri-maurin-kanssa-jo-pienetkin-asiat-tekevat-koiran-hurjan-onnelliseksi/

C-pentue on valloittanut omien ihmistensä sydämet ja kodit. Kaikki pennut on nyt terveystutkittu ja saatiin tasaterve pentue luustojen osalta. 
Tästä linkki pentueeseen ja tuloksiin. 
Kasvattajana tietysti pyritään mahdollisimman puhtaisiin luustoihin, joten harmillisesti isolle osalle pennuista oli tullut lievä dysplasia. Osaltaan uskon kuitenkin, että nuori kuvausikä on vaikuttanut tuloksiin eivätkä nämä luustot hankaloita kotikoiran elämää. 
Olen kuitenkin tyytyväinen, ettei mitään ollut pennuissa isosti rikki ja kaikki pennut saatiin tutkittua. 
Isot kiitokset tästä kasvattien omistajille!

Selma on osallistumassa luonnetestiin 24.7. Testin piti olla jo kuukausi sitten, mutta se siirrettiin helteen vuoksi. Nyt uudella yrityksellä. Tulokset kiinnostavat kovasti.