Alkuvuosi on mennyt hirvittävällä vauhdilla ja paljon on ollut tapahtumia.

Haimme Ruotsista toisen tuontimme, brindlen staffitytön, Selman. Selman oli tarkoitus jäädä meille kotiin, mutta Mantan oltua hyvin kipeä jo pidempään, päätimme antaa Selman sijoitukseen ja löysimmekin ihanan sijoitusperheen läheltä meitä. Nyt Selma saa tarpeeksi huomiota, jota tämä pieni neiti ansaitseekin.

Mantaa on vaivannut rajut hiivaoireilut. Olemme yrittäneet vaikuttaa siihen lääkityksellä ja ruokavaliolla, mutta toistaiseksi mikään ei ole tuonut Mantan oloon juurikaan helpotusta.

Manta on ollut kuitenkin oma pirteä itsensä ja riehuessaan onnistui katkaisemaan suustaan kaksi hammasta. Katkenneet hampaat, yläkulmahammas ja alaetuhammas, piti poistaa kokonaan.

Miolle laitettiin alkuvuodesta kemiallinen kastrointi vuoden vaikutusajalla. Koska minulla ei ole Miolle pentusuunnitelmia, halusin kokeilla, miten kastrointi vaikuttaisi sen luonteeseen, vaikutuksen olematta kuitenkaan lopullinen. Nyt kun implantti on ollut Miolla 6 viikkoa, olen nähnyt vain positiivisia vaikutuksia. Esim. merkkailu ulkona on vähentynyt paljon ja pissojen nuoleminen loppunut kokonaan. Sisällä touhutippailu on vähentynyt. Luonteessa en ole huomannut eroa, enkä suhtautumisessa muihin koiriin ulkoillessa.

Mion kanssa aloitimme uuden harrastuksen: Noseworkin. Mio on todella taitava nenänkäyttäjä ja nopeasti oppinut kurssin asiat. Olen positiivisesti yllättynyt, sillä olen aina pitänyt Mioa melko paksupäisenä ja vähän höhlänä. 

Olemme nauttineet talvesta paljon ulkoillen. Koiratkin nauttivat selvästi pakkasesta ja lumesta, ennemmin kuin jatkuvasta sateesta.